Muutama viikko reissuun aikaan, joten aloitin valmistautumisen ajoissa niin hyvin, kuin pystyin. Tutkin reittejä, hotelleja, pakkauksia ja kaikkea tarpeellista. Silti tuntui, etten ole ollenkaan valmis.
Viimeisenä yönä ennen kentälle menoa en nukkunut silmäystäkään. Olin älyttömän innoissani ja jännittynyt. Siinä vaiheessa en niinkään ahdistuksissani tai paniikissa. Lähdin kentälle aamuyöstä ja onneksi ystäväni tuli saattamaan, sillä pelko ja ahdistus alkoi ottaa valtaa.
Kentällä ehdimme syödä yhdessä ja kävimme läpi matkaa. Laitoin viimeiset viestit ystäville ja perheelle ja lähdin kohti turvatarkastusta. Portilla odottaessani tunteet nousivat pintaan ja alkoi pelottaa ja hieman jopa kaduttaa, että mitä olen tehnyt. Uskallanko lähteä, mitä jos en pärjää, mitä jos käy jotain. Ajatukset vilisivät päässäni. Pian oltiin jo ilmassa kohti Norjaa, jossa oli tarkoitus vaihtaa jatkolennolle ja jatkaa matkaa. Vaihto jännitti vielä enemmän, kun en koskaan ollut vaihtoa tehnyt. Kaikki meni kuitenkin älyttömän hyvin ja helposti. Koneen noustua olin niin ylpeä itsestäni. Pelko ja ahdistus oli hävinnyt, seuraavana kohteena Gran Canaria- Las Palmas.
Saavuttuani Las Palmasin kentälle piti suunnistaa matkatavaroiden hakuun ja etsiä oikea bussi kohti Playa Del Inglesiä. Olin varannut aivan rannan läheisyydestä hotellin ja paikka oli erittäin tuttu. En niinkään jännittänyt enää. Löysin heti oikean bussin ja pian alkoi tutut maisemat näkyä ikkunasta. Tunsin itseni niin onnelliseksi ja vanhat muistot tulivat mieleeni. Palmut liehuivat ja järjetön kuumuus valtasi bussin.
Hotelli oli kiva. Pieni yksiö ja parveke merelle.Vaihdoin samantien vaatteet check-innin jälkeen ja lähdin lempiravintolaani syömään. Ensimmäisenä oli ajatus ''Ai että kuinka mä rakastan tätä paikkaa''. Kaikki ketkä tuntee mut tietää, että Espanja on mulle erittäin tärkeä. Sitä se oli tälläkin kertaa. Tuntu, kuin kotiin olisi palannut.
Joka ikinen päivä lämpötila kohosi yli 30 asteeseen. Aurinko porotti pilvettömältä taivaalta. Siinä kuumuudessa ei paljoa liikuskeltu tai lähdetty vaeltelemaan yhtään minnekkään, siispä makoilin altaalla, pyörin rannalla ja viileissä kaupoissa, makasin hotellin terassilla ja söin paljon jäätelöä. Niin rentouttavaa ja mieli lepäsi.
Playa del Ingles on siitä kyllä ihan loistava, että siellä on älyttömän hyviä ruokapaikkoja, pieniä kauppoja, pitkää rantaa, ihania ihmisiä, helppo kulkea ja turvallista. Ja paljon palmuja!!
Ehdottomasti lempparikohteeni vaikka suomalaisia todella paljon onkin. Onnekseni silloin, kun matkustin en nähnyt kuin muutaman suomalaisen. Oikeastaan paikalla oli pelkästään saksalaisia ja brittejä. Outoa :-D
Päätin eräänä päivänä lähteä bussilla saaren pääkaupunkiin Las Palmasiinostoksille ja tämä olikin ensimmäinen kerta, kun sinne olen koskaan lähtenyt. Bussi matka meni nopeasti, oli ihanaa katsella maisemia ja nauttia viileästä ilmastoinnista. Ostoskeskukselle mentäessä piti vaihtaa bussia ja se oli se juttu mikä jännitti aivan järjettömästi. Matkaa kuitenkin helpotti paljon se, että ymmärrän espanjaa. Muutama tunti vierähti ja muutama ostoskassi tarttui matkaan. Tyytyväisenä pitikin sitten suunnistaa takaisin Inglesiin, mikä oli sitten erilainen kokemus.
Kyllähän se tuo omat haasteensa, ettei ole nettiä 24/7 saatavilla, niinkuin meillä Suomessa. Onneksi paikalla oli paljon auttavia ihmisiä.
Yksi matkan kauneimmista ja ihanimmista hetkistä oli illat rannalla. Kun aurinko alkoi laskea ja ilma viiletä. Voin tuntea vieläkin ihollani sen viileän tuulen, kuulla meren ja tuntea sileän rantahiekan varpaiden välissä. Mieli oli niin rentoutunut, tuuli heilutti hiuksia. Väkisin nousi hymy huulille. Keuhkot täyttyivät raikkaasta ilmasta ja mekon reunat kastuivat kahlatessani vedessä. Niin ihanaa!
En voi edes kuvailla sitä tunnetta!
Maanataina oli aika pakata ja hyvästellä paikka. Olo oli älyttömän kurja, suretti lähteä. Olisin voinut viettää siellä ainakin seuraavan kuukauden. Matkatavarat sain juuri ja juuri sullottua laukkuihin ja matka kohti lentokenttää sai alkaa.
Seuraavana oli lento Las Palmasista Madridiin, jossa oli tarkoitus yöpyä lentokentällä, sillä seuraava lento lähti vasta aamulla.
Yksi matkan kohokohta oli myös Madridin lentokentällä nukkuminen. Siellä mä haahuilin pieni reppu selässä ja etsin sopivaa penkkiriviä, jonne heittäytyä nukkumaan. Niin siistiä!! Tykkäsin siitäkin aivan älyttömästi.
Nukutun yön jälkeen oli aika nousta koneeseen kohti Tanskaa Köpistä, jossa vietin hetken.
Viimeinen lento starttasi kohti Helsinkiä.
Suomeen laskeuduttua olo oli haikea ja surullinen. En ollut yhtään valmis palaamaan Suomeen ja ensimmäinen ajatus oli, että takaisin kiitos! Ei auttanut muu, kuin alkaa viettämään kesää täällä.
Kesä oli vihdoin alkanut, joten mekko päällä sai jatkaa oleilua. Onneksi reissu pysyy muistoissa aina. Sitä haikeana kaipaan ja mietin onnellisia hetkiä. Vielä mä palaan!
Matka oli kaikenkaikkiaan todella opettava! Oli mahtavaa löytää itsestään uusia puolia, oli pakko pärjätä, uskaltaa ja kokea! Olen niin ylpeä itsestäni. Reissu oli ehdottomasti elämäni paras päätös! En kadu sitä hetkeäkään ja olen niin onnellinen, että uskalsin lähteä vaikka panikoin!
Jos joku siellä miettii, että uskaltaako lähteä niin lähde! Se on sen arvoista, se on kaunista ja upeaa!
Kesän paras reissu! Näihin fiiliksiin on hyvä lopettaa tämä postaus ja jatkaa muistelua.
